1. Miksi Suomen translaki tulisi uudistaa?

Suomen nykyinen translaki on jäänyt jälkeen ihmisoikeuskehityksestä. Nykyisen translain vuoksi oikean sukupuolimerkinnän saaminen henkilötunnukseen ja virallisiin papereihin vaatii todistuksen lisääntymiskyvyttömyydestä, on sidottu lääketieteelliseen prosessiin eli edellyttää pitkät, usein yli kahden vuoden mittaiset lääketieteelliset tutkimukset ja on mahdollista vain yli 18-vuotiaille.

Prosessi on raskas sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Sen nopeuttaminen ja yksinkertaistaminen vähentäisi trans-, inter- ja muunsukupuolisten kokemaa inhimillistä kärsimystä sekä säästäisi yhteiskunnan varoja.  

Lisääntymiskyvyttömyysvaatimus on saanut moitteita muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Se loukkaa trans-, inter- ja muunsukupuolisten ihmisten kehollista itsemääräämisoikeutta ja yksityiselämän suojaa.

Trasekin tavoite on saattaa Suomen translaki pohjoismaiselle, itsemääräämisoikeutta kunnioittavalle tasolle, jossa juridisen sukupuolen vahvistaminen onnistuisi henkilön omalla ilmoituksella. Translain uudistusta kannattavat muun muassa Suomen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä miltei kaikki suuret suomalaiset puolueet ja puolueiden nuorisojärjestöt, perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta.    

2. Miten voidaan olla varmoja, että pohjoismainen translaki on hyvä asia?

Seuraamalla kokemuksia muista maista. Esimerkiksi Ihmisoikeuskeskuksen selvitys sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta 2018. Ne osoittavat, että nykyistä suomalaista translakia paremmin toimiva ja ihmisoikeuksia kunnioittava uudistettu translaki parantaa merkittävästi transihmisten elämänlaatua, oikeudellista asemaa, työkykyä ja samalla vähentää hallinnollisia kustannuksia. Samanlainen laki, jota Suomeen nyt haluamme, on käytössä jo Pohjoismaissa, monessa Länsi-Euroopan maassa ja esimerkiksi melkein koko Etelä-Amerikassa.

1. Miksi lääkärin lausunto on huono asia?

Lääkärien osallistaminen virallisen sukupuolimerkinnän korjaamiseen on turhaa, hidasta ja vie resursseja lääkärien oikealta työltä. Sukupuoli-identiteetin määrittelemiseen ei ole olemassa lääketieteellistä tutkimusmenetelmää. Käytännössä monivuotisessa prosessissa tutkittava kertoo lääkärille oman sukupuolensa, ja lääkäri todistaa ihmisen identiteetin tämän kertoman mukaan.

Lääkärit ja psykiatrit sanovat itsekin, että eivät pysty määrittämään toisen ihmisen sukupuoli-identiteettiä, vaan se perustuu yksilön omaan kokemukseen ja kertomukseen. Useat lääkärit vastustavat nykyistä käytäntöä, ja yli 150 suomalaislääkäriä on allekirjoittanut Trasekin ja Setan vetoomuksen translain uudistamiseksi.

Koska transtutkimusyksikköjä on Suomessa vain kaksi ja ne ovat ylityöllistettyjä resurssipulan takia, juridisen sukupuolensa korjaava joutuu Suomen oikeusasiamiehen mukaan odottamaan kohtuuttoman kauan kahden lääketieteellisen selvityksen saamista juridisen sukupuolen korjaamiseksi. Resursseja ei tulisi käyttää tällaiseen tarpeettomaan portinvartijarooliin.

2. Jos juridinen sukupuolen korjaaminen perustuu omaan ilmoitukseen, voiko kuka tahansa jatkossa vaatia mitä tahansa hoitoja?

Ei. Juridisen sukupuolen vahvistamisessa on kyse merkinnästä virallisissa papereissa ja väestörekisterissä. Suomessa lääketieteellinen hoito, kuten hormonihoidot ja leikkaukset, ovat jatkossakin lääkärin ja potilaan välinen asia.

1. Entä jos sukupuolen korjaamisen jälkeen alkaa kaduttaa?

Laissa on kyse sukupuolen juridisesta vahvistamisesta eli merkinnästä virallisissa papereissa ja väestörekisterissä. Sen voi tarpeen vaatiessa muuttaa takaisin. Mitä joustavampaa juridisen sukupuolen korjaaminen on, sitä herkemmin katumus huomataan ennen lääketieteellisiä korjaushoitoja.

Sukupuolen korjaamista katuvat ovat kuitenkin tutkimuksen mukaan pieni vähemmistö, ja usein katumus liittyy transihmisten kokemaan syrjintään, ei sukupuoli-identiteettiin.*

2. Eikö ole vain hyvä asia, että sukupuolta ei saa vaihdettua liian nopeasti? Kohtahan sitä voi vaihtaa vaikka päivittäin.

Ihminen maksaa itse sukupuolimerkinnän korjaamisesta aiheutuvat kulut, eikä siitä koidu haittaa muille. On epätodennäköistä että ihmiset haluaisivat vapaaehtoisesti käydä läpi raskasta hallinnollista byrokratiaa uudelleen ja uudelleen, sillä sukupuolimerkinnän muuttaminen kaikkiin käytössä oleviin palveluihin, kuten ajokortti, passi, henkilötodistus, pankki, työpaikka, harrastukset ja kauppojen etukortit, on työlästä, aikaa vievää ja kallista.

*Lähde: alk. s. 108 https://transequality.org/…/USTS-Full-Report-Dec17.pdf

1. Mitä tapahtuu armeijalle? Voiko mies muuttaa virallisen sukupuolensa naiseksi välttääkseen kutsunnat?

Tämä ei ole realistinen ongelma. Kutsuntaikä on 18-30, mikä on todella pitkä aika elää väärällä sukupuolimerkinnällä, jos sen tekee vain välttääkseen armeijan. Tälläkään hetkellä kaikkia haluavia ei oteta varusmiespalvelukseen. 

2. Miten voidaan suojautua vessa- ja suihkutirkistelijöiltä? Kuka päättää, kuka saa käyttää mitäkin tilaa?

Tähänkään mennessä julkisten WC- ja pukuhuonetilojen ovilla ei ole tarkastettu henkilöpapereita. Tirkistely ja ahdistelu on jatkossakin kiellettyä ja laitonta, ja niitä tulee ehkäistä kaikissa julkisissa tiloissa.

Sukupuolisensitiivisiä WC-tiloja on jo nyt käytössä monissa paikoissa, ja niistä on saatu positiivisia kokemuksia esimerkiksi Helsingin Oodi-kirjaston alakerrassa.  

3. Miten käy urheilun naisten ja miesten sarjoille?

Sarjajako säilyy ennallaan. Nykykäytännön mukaan sarjajako voi perustua juridisen sukupuolen ohella myös muihin kriteereihin, esimerkiksi hormonitasoihin. Transihmisiä on jo mukana kansainvälisessä huippu-urheilussa amatööri- ja ammattitasolla.

Eivätkö tytöt saa olla enää tyttöjä ja pojat poikia?

Saavat. Translain uudistus pyrkii siihen, että jokainen saa itse määrittää sukupuolensa, ilmaista sitä vapaasti ja tulla tunnustetuksi omana itsenään. Tämä koskee ihan jokaista: perinteisistä tyttöjen jutuista pitäviä tyttöjä, perinteisistä poikien jutuista pitäviä poikia, cis-naisia, cis-miehiä – mutta lakiuudistuksen jälkeen myös trans-, inter- ja muunsukupuolisia.

1. Miten varmistetaan, ettei lapsi tee peruuttamatonta vahinkoa itselleen, jos alaikäisetkin saavat jatkossa korjata sukupuolensa?

Laissa on kyse sukupuolen juridisesta vahvistamisesta eli merkinnästä virallisissa papereissa. Sen voi tarpeen vaatiessa muuttaa takaisin. Laki ei ota kantaa lääketieteellisiin hormonihoitoihin tai leikkauksiin, jotka ovat jatkossakin lääkärin ja potilaan välisiä asioita. 

2. Aikuiseksi kasvaminen vie aikaa, ja varsinkin pojille murrosikä voi tulla hyvinkin myöhään. Mistä lapsi voi tietää, että hän kuuluu väärään sukupuoleen?

Lapset tietävät sukupuoli-identiteettinsä samalla tavalla kuin aikuisetkin. Lasta ja nuorta tulee kuulla ja hänen kokemuksensa tulee ottaa huomioon niinkin intiimissä ja henkilökohtaisessa asiassa kuin hänen sukupuolensa.

Entä kolmas juridinen sukupuoli? Mitä se aiheuttaa esimerkiksi matkailussa ja miltä näyttäisi uusi henkilötodistus?

Kannatamme 3. juridisen sukupuolivaihtoehdon lisäämisestä väestötietojärjestelmään. Haluamme myös pidemmällä aikavälillä kannustaa keskusteluun siitä, tuleeko sukupuolen ylipäänsä näkyä henkilöllisyystodistuksissa.

Kansainvälisen ilmailuliiton mukaan järjestelmä tunnistaa jo kolme sukupuolivaihtoehtoa, sillä kolmas merkintä on useassa maassa käytössä.